Aino Kivi Maailman kaunein tyttö (2016)

Aino Kiven esikoisromaanissa Maailman kaunein tyttö (2016) on kolme osaa, kolme aikatasoa ja kolme kertojaa, kolme näkökulmaa sisaruuteen, nuoruuteen ja perheen kipupisteissä kasvamiseen. Aluksi perhe elää kesäänsä, ja on neljä siskoa, kaksi teini-iän kynnyksellä ja kaksi taaperoikäistä. Sitten yhdelle siskoista sattuu jotakin kipeää ja surullista - mitä, sitä kukin kertomista vähän pidättelee kertomasta suoraan, ei tiedä tai ei muista tai halua sanoa.

Tälle arvoitukselle rakentuu kirjan jännite, ja sille, että kukin kertojista on jossain määrin epäluotettava nuoruutensa tai ajallisen etäisyytensä takia, jolloin päästään flirttailemaan mahdollisuuksilla: hyväksikäytöllä, harhoilla, itsetuhoisuudella. Kirjan taustateksteinä kulkevat voimakkaasti ja avoimesti Monika Fagerholmin romaani Diiva (1998) ja Nirvanan solistin Kurt Cobainin itsemurha (1994), joiden kautta nuoruus ja mielenterveys peilautuvat valheellisena kerrontana, ajan vääristyminä ja itsensä kirjoittamisen kautta rakentamisena. Teini-ikä näyttäytyy vimmaisena hyökynä, joka jättää jälkensä, vaikka sen alta kasvaisikin pois.

Kokonaisuutena Maailman kaunein tyttö on ihan kiinnostava, mutta jää kuitenkin jossain määrin esikuviensa varjoon - se on vähän liikaa Diivan ja 1990-luvun puolivälin nuorison sukupolvikokemusten pastissi ollakseen itsenäisesti vaikuttava taideteos. Mutta hyvää ja viihdyttävää luettavaa se kuitenkin on.