Päähenkilö, minäkertoja, on nokkela ja sanavalmis nuori neito, joka toimittaa koulunsa lehteä ja on kiinnostuneempi SAT-menestyksestään kuin luokan pojista, paitsi siitä vähän vaarallisen ja salaperäisen oloisesta, joka onkin sopivasti vuoden pari vanhempi mutta kuitenkin samoilla terveystiedon tunneilla. Päähenkilöiden välinen rakkaus kuvataan vaaralliseksi, mutta ah, niin viattomaksi kuitenkin, ja jotenkin luontevasti jossain määrin realistiseen kehykseen istuu sekin, että toinen päähenkilöistä paljastuu langenneeksi enkeliksi ja toinen langenneen enkelin ja ihmisen jälkeläisen jälkeläiseksi.
Aikuislukija ehkä vähän huvittuu, mutta yhtään ei kuitenkaan vaivaannuta, ja parhaimmillaan Hush, hush on viihdyttävä ja sillä lailla visuaalinen, että tunne on vähän kuin katsoisi saman lajin tv-sarjaa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti