Martin Widmarkin kirjoittama ja Helena Willisin kuvittama
Uimahallin arvoitus (2011) on ainakin genrepiirteiltään hyvin onnistunut lasten dekkari, jossa on rakkautta ja rikoksia. Itse pääpahiksena on oikea auervaara, ja rakkaus saa sivuhenkilötkin tekemään pikkurikkeitä. Se, että kassaneitiään tulisesti palvova uimavalvoja on niin ikään nainen, on modernia ja ruotsalaista ja mukavasti jätetty alleviivaamatta. Dekkari on tarkoitettu lapsen itse luettavaksi, joten se on kirjoitettu selkeästi, liki selkokielellä. Hullunkurisesti ääneen lukiessa käy kuitenkin niin, että selkeytden vuoksi äärimmilleen pelkistetty teksti alkaakin paikoin tuntua vaikeasti ymmärrettävältä.
Kolmevuotias kuulijani tykkää
Uimahallin arvoituksesta tosi paljon, vaikka siinä kuvatun rikoksen - hurmurihuijariin haksahtaminen ja arvoesinelokeroiden ryöstäminen - täytyykin olla aivan mahdottoman kaukana hänen käsityskyvystään. Kirjan kuvitus on värikäs ja tekstille uskollinen, ja kullekin aukeamalle on mahtunut ainakin yksi kookas kuva, mikä auttanee tekstin hahmottumisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti